Tekoälyn suurin este koulussa on osaaminen, ei tekniikka

Julkisessa keskustelussa tekoäly on jo kaikkialla koulussa. Kansainvälinen opettajakysely kertoo toista. OECD:n TALIS 2024 -tutkimuksessa suomalaisista yläkoulun opettajista 27 prosenttia ilmoitti käyttäneensä tekoälyä työssään. OECD-maiden keskiarvo on 36 prosenttia.

Kiinnostavinta tuloksissa ei ole käyttöaste. Tärkeämpää on, mihin tekoälyä käytetään ja mikä sen käyttöä jarruttaa. Kävimme luvut läpi oppimateriaalien tekemisen näkökulmasta.

Käyttö painottuu valmistelutyöhön

Tekoälyä käyttävien suomalaisopettajien yleisimmät käyttötavat ovat aiheen tiivistäminen ja siihen perehtyminen (48 prosenttia), tuntisuunnitelmien tekeminen (40 prosenttia) ja uusien taitojen harjoittelu tosielämän tilanteissa (36 prosenttia). Harvinaisimpia ovat arviointi ja tehtävien tarkastus (23 prosenttia), suoritustietojen tarkastelu (14 prosenttia) sekä oppilaspalautteen ja huoltajaviestien kirjoittaminen (13 prosenttia).

Opettajat vetävät siis rajan itse, ja rajan paikka on sama kuin kansallisissa tekoälysuosituksissa: tekoäly saa auttaa valmistelussa, arviointipäätös kuuluu ihmiselle. Sama painotus näkyy siinä, mitä opettajat pitävät tekoälyn hyötyinä. OECD-maiden opettajista noin puolet arvioi tekoälyn auttavan tuntisuunnitelmien teossa tai parantamisessa, ja 40 prosenttia katsoo sen auttavan yksittäisen oppilaan tukemisessa. Maiden väliset erot ovat isoja: tuntisuunnitelmien kohdalla osuus vaihtelee Ranskan 18 prosentista Vietnamin 91 prosenttiin.

Bruukki on tehty juuri tähän kohtaan opettajan työtä. Teet materiaalit, tehtävät ja tasoversiot yhdessä paikassa, ja jokainen ehdotus tulee sinun tarkistettavaksesi. Mikään ehdotus ei mene oppilaalle ennen kuin olet käynyt sen läpi. Tekoäly ehdottaa, opettaja päättää.

Este on osaaminen, ei laitekanta

Tulosten selkein havainto koskee niitä, jotka eivät käytä tekoälyä. Suomalaisopettajista, jotka eivät olleet käyttäneet tekoälyä opetuksessaan viimeisen vuoden aikana, 81 prosenttia kertoi syyksi sen, ettei heillä ole tarvittavia tietoja tai taitoja. OECD-maiden keskiarvo on 75 prosenttia. Laitteista tai verkoista kiinni jäi selvästi harvempi: 24 prosenttia sanoi, ettei koululla ole tekoälyn käyttöön tarvittavaa infrastruktuuria, kun OECD-maiden keskiarvo on 37 prosenttia.

Infrastruktuuri on siis Suomessa harvemmin este kuin OECD-maissa keskimäärin, ja silti käyttö on keskimääräistä vähäisempää. Osaamisvaje näkyy myös siinä, mitä opettajat itse toivovat: TALIS-aineistossa suomalaisopettajien tärkein oman oppimisen tarve oli tekoälyn käyttö opetuksessa ja oppimisessa (23 prosenttia). OECD:n Digital Education Outlook 2026 lisää tähän yhden havainnon. Niistä opettajista, jotka kertovat puuttuvista taidoista, noin puolet ajattelee myös, ettei tekoälyä pitäisi käyttää opetuksessa. Osaamisen puute ja kielteinen kanta kulkevat siis usein yhdessä.

Tästä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin työkalun pitää sopia opettajan tehtävään sellaisenaan. Jos työkalu vaatii kehotteiden kirjoittamisen opettelua, se karsii käyttäjät juuri siitä joukosta, jonka pitäisi päästä alkuun. Bruukissa lähtötiedot tulevat opetussuunnitelmasta ja omasta aineistostasi, joten tyhjää kehotekenttää ei tarvitse osata täyttää.

Toiseksi työkalu ei korvaa koulutusta. Osaaminen on myös velvoite: EU:n tekoälyasetus edellyttää, että henkilöstöllä on riittävä tekoälylukutaito. Tämä kannattaa hoitaa suunnitelmallisesti, ei jokaisen opettajan oman kokeilun varassa.

Opettajan työkalu ei vaihdu kielimallin mukana

Osaamiskysymyksessä on yksi puoli, joka jää helposti huomaamatta. Kielimallit kehittyvät nopeasti, eikä tämän vuoden paras malli ole välttämättä paras ensi vuonna.

Yleiskäyttöisessä tekoälytyökalussa malli päivittyy kyllä taustalla ilman että käyttöliittymä muuttuu. Oppilaitos ei silti pääse päättämään, mikä malli on käytössä ja milloin se vaihtuu, ja valinta pysyy saman tarjoajan mallien sisällä. Jos oppilaitos päätyy arvioinnissaan toisen tarjoajan malliin, esimerkiksi laadun, hinnan, tietosuojan tai oman toimittajalinjauksensa vuoksi, vaihto tarkoittaa työkalun vaihtamista. Silloin myös opettajan käyttöliittymä ja työtavat vaihtuvat.

Bruukissa käytettävä kielimalli on työtilan asetus, josta sovitaan oppilaitoksen kanssa, eikä palvelua ole sidottu yhteen malliin. Opettajan ei tarvitse seurata tätä keskustelua. Kun malli vaihtuu, näkymät, materiaalit ja työtavat pysyvät samoina, eikä kenenkään tarvitse opetella uutta työkalua. Kokosimme aiheen tarkemmin kirjoitukseen mistä koulun kannattaa maksaa.

Osaamisvajeen kannalta tämä on iso ero. Opettajan ei tarvitse opetella, miten tekoäly toimii tai miten sitä pitää ohjata, jotta lopputulos olisi käyttökelpoinen. Sen työn tekee työkalu, ja se pysyy paikallaan myös silloin, kun malli sen alla vaihtuu.

Huoli vilpistä ja virheistä on aiheellinen

Opettajien varaukset näkyvät samassa aineistossa. Seitsemän kymmenestä opettajasta arvioi OECD-maissa, että tekoäly antaa oppilaille mahdollisuuden esittää toisten työtä ominaan. Noin neljä kymmenestä arvioi, että tekoäly voi vahvistaa vinoumia ja oppilaiden virhekäsityksiä tai vaarantaa tietosuojan.

Aikasäästökään ei ole itsestään selvä. OECD:n katsaus nostaa esiin ruotsalaisten ja australialaisten opettajien haastattelut, joissa opettajat kertovat käyttävänsä huomattavasti aikaa tekoälyn tuottaman aineiston tarkistamiseen, korjaamiseen ja uudelleen tekemiseen. Luvattu ajansäästö jää saamatta, jos jokainen ehdotus pitää kirjoittaa uusiksi.

Tähän vaikuttaa työkalun rakenne. Virheellisten ehdotusten ja uudelleen kirjoittamisen riski pienenee, kun tekoäly nojaa lähteeseen arvaamisen sijaan. Bruukissa materiaali voi perustua omaan aineistoosi, opetussuunnitelmaan tai muuhun tallentamaasi lähteeseen. Vilppikysymykseen työkalu ei vastaa kenenkään puolesta. Siihen vastataan tehtävänannoilla, jotka tekevät oppimisprosessin näkyväksi, ja sellaisten tekemiseen tekoäly on hyvä apu.

Se, mitä työkaluun syötetään, on tekijänoikeuskysymys

Kopioston teettämässä pohjoismaisessa selvityksessä 15–33 prosenttia suomalaisista opettajista kertoi ladanneensa kuluneen kuukauden aikana toisen tekemää materiaalia tekoälytyökaluun, kouluasteesta riippuen. Osuus vaihtelee, mutta ilmiö on selvä. Kiireessä työkaluun päätyy aineistoa, jonka käyttöoikeuksia ei ole mietitty loppuun.

Tämä on syytä erottaa tietosuojasta, vaikka molemmat koskevat samaa hetkeä. Tekijänoikeus ratkaisee, saako aineiston syöttää työkaluun. Tietosuoja ratkaisee, mitä syötetylle tiedolle tapahtuu. Bruukissa jälkimmäinen on kirjoitettu auki: tiedot ja materiaalit tallennetaan EU:hun (AWS Irlanti), ja Bruukki toimii Zero Data Retention -ehdoin, eli Bruukki ei jätä materiaaliasi kielimallin tarjoajalle eikä anna käyttää sitä kielimallien kouluttamiseen. Edellinen pysyy opettajan ja oppilaitoksen vastuulla: pohjaksi kuuluvat oma materiaalisi, avoimet aineistot ja ne aineistot, joihin oppilaitoksella on oikeus.

Korkeakouluissa käyttö on jo laajaa

Kouluaste vaikuttaa lukuihin enemmän kuin mikään muu tekijä. OECD:n katsaus nostaa esiin ranskalaisen kyselyn, johon vastasi 30 000 korkeakoulujen opiskelijaa, opettajaa ja muuta henkilöstöä. Siinä 80 prosenttia korkeakouluopettajista kertoi käyttäneensä generatiivista tekoälyä vuonna 2025, yleisimmin kurssin valmisteluun ja kirjoittamiseen (49 prosenttia).

Korkeakoulussa työ on siis jo pitkällä, ja kysymys on siirtynyt käytöstä käytäntöihin. Bruukissa opintojakson osaamistavoitteet tai korkeakoulun oma opetussuunnitelma voidaan ottaa materiaalin pohjaksi, joten sama työtapa toimii yhtä lailla luennoilla kuin yläkoulussa. Kirjoitimme korkeakoulujen näkökulmasta tarkemmin kirjoituksessa mitä Karvi odottaa korkeakouluopetukselta.

Mitä koulun kannattaa tehdä

Luvuista seuraa kolme tehtävää. Huolehdi henkilöstön tekoälylukutaidosta suunnitelmallisesti. Valitse ja hyväksy työkalut keskitetysti, niin opettajien ei tarvitse arvioida tietosuojaa yksin. Sovi, mihin tekoälyä käytetään ja mihin ei, ja kerro sama myös oppilaille.

Työkalun valintaan kokosimme kysymykset erilliseen kirjoitukseen: neljä kysymystä tekoälytyökalun valintaan oppilaitoksessa.

Kokeile omalla materiaalillasi

Paras tapa arvioida työkalua on kokeilla sitä omaan työhön. Ota vanha moniste tai kurssin tavoitteet, tuo ne Bruukkiin ja katso, kuinka lähelle valmista ensimmäinen ehdotus pääsee. Kokeile ilmaiseksi.

Oppilaitokselle tarjoamme maksuttoman kokeilujakson ja annamme tietosuojadokumentaation arvioinnin tueksi. Esittely vie noin 30 minuuttia. Ota yhteyttä osoitteessa bruukki.com/fi/contact/.

Lue myös: uusi oppimateriaali syntyy harvoin tyhjästä ja mitä kansalliset tekoälysuositukset tarkoittavat koulun arjessa.

Lähteet

• OECD. Results from TALIS 2024. OECD 2025. Suomen luvut maakohtaisesta tiivistelmästä, joka koskee yläkoulun opettajia.
• OECD. Digital Education Outlook 2026, luku 1. OECD-maiden keskiarvot perustuvat TALIS 2024 -tietokantaan. Opettajahaastattelut Ruotsissa ja Australiassa: Selwyn ym. 2025. Ranskan korkeakoulukysely: Pascal ym. 2025.
• Kopiosto. Pohjoismainen selvitys: tekoäly tullut osaksi opettajan arkea. Kantarin toteuttama kysely, tiedonkeruu Suomessa Norstat, 517 suomalaista vastaajaa, maaliskuu 2025.